160320141530

Maaginen numerosarja.

Tänään, juuri nyt, päättyy toinen Suurin Pudottaja -kisa.

Tänään, juuri nyt, alkaa kolmas Suurin Pudottaja -kisa.

Jaiks! Lisää numeroita myöhemmin!

Tsirp!

Nyt on jo melko lailla kevyttä keväistä menoa. Parkin Suurin Pudottaja -kisa on edennyt niin pitkälle, että jäljellä on enää KAKSI punnitusta!

Hiihtolomaviikko tuntui olleen monella kevyempi väliviikko, tsot tsot (puskista on aina helppo huudella). Puristetaan loppuun asti täysillä, tsemp tsemp!

Mutta kyllähän nuo parit tänään puristivatkin ohjelmaan kuuluvalla yhteisellä ohjatulla tunnilla. Siinä oli kuulkaa sijaistavalla kellokallella tovi ihmeteltävää, kun kuusi paria pudottajia suoritti circuit-rataa viikkopunnituksen perään. Radalle oli keksitty kymmenkunta toinen toistaan ikävämpää haastavampaa pistettä, joissa jokaisessa hikoiltiin puserrettiin täysillä minuutti. Viimeisen kierroksen alkaessa alkoi jo kellottajallakin posket rusottaa myötätunnosta tsemppaamisesta.

Porukalla ovat nyt pudottaneet jo useamman kymmenen kiloa. Aivan mahtavaa yhteistyötä jokaiselta osallistujalta, jokaiselta parilta, koko ryhmältä. Samaan aikaan, kun tämä ryhmä päättää oman 10-viikkoisen urakkansa, uusi ryhmä aloittaa kevyemmän kesän metsästämisen. Kannattaa ympyröidä kalenterista 16.3.2014, silloin lähtee!

Arvatkaa mitä. Minulla kävi hullu ajatus mielessä...

Kuka lähtee pariksi?

- Kellokalle

Mä haluuuuun!

Mikä on vielä upeampaa kuin liikkumisen riemu?

Liikkuvan lapsen riemu!

Perjantaina päättyi Parkin hiihtolomaleiri. Viikon aikana leirille osallistui kymmenkunta lomailevaa lasta. Osalle leirielämä oli tuttua jo viime kesältä ja näitä leirejä odotetaan: "Koska on loma, että pääsen taas leirille?" Sillä ei ole merkitystä, jos aikuiset haluaisivat perheen yhteiselle lomalle, ei todellakaan - lapset haluavat Parkkiin... Parkkileiri voi olla myös ratkaisu hoitohaasteisiin, jos perheen loma-ajat eivät osukaan koulujen lomarytmiin. Niin tai näin, lapset nauttivat!

Lapset itse pääsevät leirin aluksi suunnittelemaan viikon ohjelmaa ja mikä ehkä tärkeintä; ruokalistaa. Koko leirin ajan lasten kanssa liikkuu ohjaaja, joka kuuntelee toiveita, ohjaa ja toimii veturina. Kun lapsi saa toimia häntä innostavalla tavalla, liikkuminen tapahtuu itsestään, kuin huomaamatta. Tilaa ja mahdollisuuksia on! Jos ilmat suosivat, leiripäivän aikana käydään liikkumassa myös ulkona. Vieraileepa täällä välillä myös eläimiä hellittävinä. Poniratsastustakin on päästy kokeilemaan. 

Kenenkään ei ole pakko osallistua sellaiseen toimintaan, mikä ei tunnu omalta. Lasta rohkaistaan kokeilemaan uusiakin juttuja, mutta aito liikunnan riemu pääsee valloilleen silloin, kun lapsi oikeasti innostuu tekemästään jutusta. Innostumisen kautta tulee onnistumisia, jotka ruokkivat lapsen itsetuntoa. Ei mikään pikkujuttu.

Kun lapsi liikkuu monipuolisesti, päivän tärkeimmät toiminnot (liikunta, ravinto, lepo) seuraavat automaattisesti toisiaan. Parkissa ei ole vielä yksikään lapsi jättänyt syömättä! Päivän aikana myös jaksamiselle tärkeille tauoille on varattu aikaa. Silloin rauhoitutaan toviksi ja voidaan vaikka askarrella, piirrellä tai väritellä. Vanhempien palautteen perusteella päivän aktiivinen toiminta helpottavat myös iltatouhuja ja nukahtamista. Eipä tarvitse paljon taistella, kun lapset itse pyytävät päästä nukkumaan.

Liikkumisen lisäksi lapset saavat leirillä poikkeuksetta myös uusia kavereita. Eipä ole sekään tavatonta, että leirin päätöspäivänä lapset jo sopivat keskenään tapaavansa seuraavalla leirillä. Onpa Parkin käytävillä kuultu myös leirien ulkopuolella lasten suunnitelmia: "Koska sä olet leirillä? Mä sanon kans äidille, niin päästään sit samalle leirille!" tai "Isi, mä haluuuuuuun, kun kerran Tapsakin saa tulla!"

Kesän leirejä odotellessa.